En vain ole saanut aikaiseksi että kirjoittaisin jotain. Olimme mummolassa lauantaina, ja söimme lammasta sunnuntaina. Perinteinen-suomalainen-ei-uskonnollinen-pääsiäinen. Ja rairuoho-raukkaparka ei pysy elossa. En tajua miten triopsit voivat pysyä hengissä kun rairuohokin kuolee käsittelyssäni... Tällä hetkellä ne uiskentelevat iloisesti altaassaan ja mussuttavat silloin tällöin kalkkunaleikettään joka niillä on siellä eväänä. Söpöjä ovat, niin söpöjä <3

Ja niistä söpöistä höttiäisistä ottaisin kuvia tänne, mutta kamera ei toimi. Tai no toimii mutta sen näyttö on hajalla. Eli kuvien ottaminen on minun taidoillani varsin hankalaa. Tosin hommasimme kuvankäsittelyohjelman, jolla olenkin ja väkräillyt jotain, eli voisi laittaa jonkun vanhan kuvan...

Ja sen linkkiboxin tekeminen oli liian hankalaa xD Eli se tulee kyllä joskus... Aika paljon asiota kesken.

Ja nyt Kallion kuulumisiin. Eli sää on tänään aurinkoinen. Ei sitä voi muuten kuvailla, kaunis kevätsää se vain on. Kävelimme eilen tuonne Hermanniin päin, ja saimme hullun ajatuksen mennä rantaan asti. Tungimme siis halki niin omituisen syrjäisen ja uneliaan Hermannin. Hermanni on Helsingin oudoimpia kaupunginosia, ehdottomasti. Niin lähellä, mutta niin kaukana. Niin kauniita ja niin rumia taloja. Vankilaalueen läheisyys (Sörnäisten vankila on muuten ihan kaunis talo...), Hämeentien läheisyys, ja silti keskellä kävelytietä kasvaa puu... Hermanni on oikeastaan varmaan mukava paikka asua, paitsi: A: näet kauniit puutalot ja asut itse rumemmissa. B pois ei pääse. C kovin mäkistä. D ei kauppoja mailla halmeilla. E viimeisenä ja vähäisimpänä; vankilan läheisyys.

Aika kriittinen arvio Hermannista, mutta tuollainen se on. Paitsi mukavampi, ja niiiin unelias. Kävelimme siis Hermannin läpi Sörnäisten rantatielle. Ja siitäkin eteenpäin, kohti merta. Jonka lähelle emme päässeet, kaupunkisuunnittelijat ovat hulluja katsos. Siis ensin laitetaan täyttömaata, ja sitten sen annetaan lojua pahaisena varastona!!! Tänne saisi rakennettua vaikka kuinka monta kallista merinäköala-taloa, rantabulevardin ja hyvät liikenneyhteydet vähällä vaivalla, mutta kun ei niin ei sitten!!

Aika masentava paikka tuo. Ja sitten siellä on jokin Vastaanottokeskus (tai mikälie, jos joku teitää oikaiskaa). Keskellä romuvarastoja, satamaa ja viemärin vienoa tuoksua, vastaanottokeskus. Tämä ulkomaalaisille näytetään Helsingistä... Ikkunoista yksi oli auki, ikkunassa istui nainen. Ehkä bangladeshista tai sieltä päin. Olisi ollut kiinnostavaa mutta todella epäkohteliasta jäädä häntä katselemaan. Noita vastaanottokeskuksiahan pidetään miltei vankiloina. Ja silti tuokin miltei näytti, keskellä sunnuntai-kuollutta törkyistä satamaa.

Elämä on, kestä se. Ikävä kyllä/ tämä on todellisuus/ tulkaa huomenna/ tulkaa vaikka/ vuoden päästä/ aika on eri/ paikka on sama/ kaikki on samaa

Iulia.